Carnegie Mellonin yliopiston tutkijat halusivat selvittää, mitä aivoissa tapahtuu, kun henkilö lukee Harry Potter -sarjasta luvun, jossa Harry opettelee lentämään.
Asiaa tutkittiin fMRI-laitteen avulla. Yhdeksän oikeakätistä englantia äidinkielenään puhuvaa koehenkilöä, jotka tunsivat jo aiemmin romaanin sisällön, asettautui aivokuvantamislaitteeseen ja luki 9. luvun Harry Potter and the Sorcerer’s Stone -romaanista. Sitten tutkijat selvittivät, mitkä aivoalueet olivat aktiivisimpia lukukokemuksen aikana. Yhden koehenkilön data jouduttiin hylkäämään lopullisesta tutkimusraportista tutkijoista riippumattomien syiden vuoksi.
Tutkijat erottelivat aivoaktiivisuudesta sellaisia alaprosesseja kuin lukemiseen tarvittavat toiminnat (lauseiden ja sanojen ymmärtäminen) ja sen jälkeen he pystyivät pelkkää aivoaktiivisuutta tarkastellen arvaamaan 74 % todennäköisyydellä, kumpaa kahdesta kappaleesta koehenkilö sillä hetkellä luki.
Tohtorikoulutettava Leila Wehbe ja osaston johtaja Tom Mitchell uskovat, että heidän tutkimuksestaan voi olla olla tulevaisuudessa hyötyä, kun halutaan erottaa, onko jonkun lukemisen vaikeudessa kyse kieliopin vai sanaston ymmärtämisen vaikeudesta.
Tutkijat kokeilivat tekniikkaa, jossa koehenkilöt näkivät kerralla neljä sanaa kahdessa sekuntissa (fMRI-laitteen tavoittama ajallinen tarkkuus). Koehenkilöt saivat kokeilla tekniikkaa, jossa tekstiä luetaan sana kerrallaan, ennen varsinaista koetta. Näin päästiin lähelle luonnollista lukukokemusta, kun aiemmin lukemista oli tutkittu yksittäisten sanojen avulla. Oppivien algoritmien avulla tietokone analysoi koko aivoista tulevaa dataa niin, että tutkijat saivat parempaa tietoa siitä, mikä aivoaktiivisuus liittyi itse lukemiseen ja mikä luetun ymmärtämiseen ja tarinan sisältöön.
Tutkijat huomasivat, että koehenkilöiden lukiessa kohtaa, jossa Harry opettelee lentämään, heidän motorisella aivokuorellaan oli samanlaista toimintaa kuin jos he olisivat nähneet jonkun toisen lentävän. Lukiessa aktivoituivat myös aivoalueet, joita käytämme ymmärtääksemme toisten ihmisten tarkoitusperiä.
Tutkijat yllättyivät huomatessaan kieliopillisiin prosesseihin liittyvää aktiivisuutta myös oikeassa aivopuoliskossa vastoin aiempia tutkimustuloksia. He päättelivät, että tulokset saattoivat johtua siitä, että luetun ymmärtämisen konteksti oli monimutkaisempi ja sitä tutkittiin yksityiskohtaisemmin kuin aiemmissa tutkimuksissa.
Wehbe ja Mitchell ovat aiemmin tutkineet lukemista myös MEG-kuvantamisen avulla. Sen ajallinen tarkkuus on kaksinkertainen fMRI-leitteeseen verrattuna. Tässä tutkimuksessa ei päästy yhtä suureen paikalliseen tarkkuuteen, mutta sen avulla voitiin päätellä, että aivot havaitsevat ensin sanan ja yhdistävät sen sitten tarinan vaatimaan kontekstiin.
Linkki alkuperäiseen tutkimusraporttiin löytyy PLOS ONEn sivulta.
Pohdi, mitkä seuraavista johtopäätöksistä ovat tutkimusraportin perusteella oikeutettuja:
- ajatustenluku on jo mahdollista
- koehenkilöt olivat nähneet ihmisten lentävän
- kaunokirjallisuuden lukeminen muistuttaa aivojen näkökulmasta toisten ihmisten kanssa olemista
- fMRI on parempi menetelmä aivojen tutkimiseen kuin MEG
- tulos voi olla pelkkää sattumaa
- oikea aivopuolisko vastaa kieliopillisesta prosessoinnista
- puheen ja kielen ymmärtämisen alueita saattaa olla aivoissa aiemmin luultua enemmän
- lukiessa aivot aktivoituvat monipuolisesti
- kirjojen hahmoihin suhtaudutaan kuin toisiin ihmisiin
- nyt on selvitetty lukemisen arvoitus
Psykologian kertausta abeille 