Vastuu, muuttuvuususkomus ja Carol Dweck

Mitä kasvun viitekehyksen keksijä Carol Dweck tutkii nyt? Yhdessä Karina Schumannin kanssa hän julkaisi vasta artikkelin, jossa hän kertoo persoonallisuuden muuttumattomuuteen/muuttuvaisuuteen uskomisen yhteydestä vastuullisuuteen. Tutkijat tekivät aiheesta kolme koetta. Ensimmäisessä aviopuolisot pitivät kirjaa keskinäisistä riidoistaan ja kertoivat, pyysivätkö he anteeksi tai ottivatko he vastuuta tapahtuneesta. Tutkittavien henkilöiden uskomus, että persoonallisuus voi muuttua, oli yhteydessä suurempaan vastuun kokemiseen omasta toiminnasta.

Toisessa tutkimuksessa koehenkilöt pistettiin lukemaan artikkelit, joissa väitettiin ihmisten persoonallisuutta joko muuttuvaksi tai pysyväksi. Koehenkilöt laitettiin sen jälkeen järjestettyihin tilanteisiin, joissa he luulivat tehneensä toisille vahinkoa, ja tutkittiin heidän vastuunottoaan tapahtuneesta. Jälleen pysyvyysuskomus johti vähempään vastuullisuuteen kuin (manipuloitu) käsitys persoonallisuuden muuttuvaisuudesta.
Kolmannessa tutkimuksessa samantapaiseen asetelmaa liitettiin vielä stressitason mittaus. Stressaantuneet koehenkilöt täyttävät sanantäyttötehtävän eri tavoin kuin stressaantumattomat – tässä kokeessa pysyvään persoonallisuuteen uskomaan saatetut olivat stressaantuneempia vaikka eivät kokeneet olevansa vastuussa aiheuttamastaan (kuvitteellisesta)  vahingosta.

Ihailen sitä, että ihmiset ottavat vastuun omista virheistään. Se on siis sekä muuttumisen edellytys että sen seuraus.

Luin tästä tutkimuksesta Psychology Today -lehdestä. 

Mainokset
Kirjoittanut opemarja Kategoriassa Yleinen

Tutkimus: vauvat ymmärtävät koirien tunneviestejä

Bringham Young Universityn tutkimuksessa vuodelta 2009 tutkittiin, miten 6 kuukauden ikäiset ja sitä vanhemmat vauvat käyttäytyivät, kun heidän annettiin katsoa kuvaparia, jossa oli vihainen ja ystävällinen koira. Kun heille soitettiin samalla joko vihaisen tai iloisen koiran haukuntaa (kuuntele vihaista tai ystävällistä haukuntaa), vauvat katsoivat pitempään koiraa, jonka tunnetila sopi yhteen haukunnan kanssa.

Vauvat näyttivät nauttivan tutkimuksesta. Kullekin vauvalle tehtiin vain yksi koe, jotta he eivät tottuisi asetelmaan. Haukunta oli satunnaistettu, eli osa vauvoista kuuli vihaisen ja osa iloisen haukunnan kuvien yhteydessä.

Aiemmin samassa laboratoriossa oli huomattu, että vauvat tunnistavat Beethovenin musiikissa tunnevaihteluita.

Tutkijat päättelivät, että äänien tunnesävy on yksi ensimmäisiä asioita, joita vauvat sosiaalisesta ympäristöstään ymmärtävät ja nappaavat. Vauvat siis oppivat lukemaan puheen tunneviestejä jo paljon ennen kuin he oppivat ymmärtämään sanoja, tutkijat päättelivät.

Kuva BYU:n sivulta

Tästä pääset lukemaan yliopiston oman tiedotteen: Lähde

Samassa yliopistossa on vastikään tehty tutkimus, jonka mukaan vauvojen oppimiskykyä lisää myönteinen puhe. Kun vanhempi jutteli iloisesti tai neutraalisti vauvan kanssa, hän muisti herkemmin sen jälkeen nähtyjä geometrisia kuvia verrattuna siihen, että vanhempi olisi puhunut hänelle vihaisella äänellä. Tästä uutisoi mm. Helsingin Sanomat.

Harry Potter ja lukemisen arvoitus – tutkimuskritiikkiharjoitus

Carnegie Mellonin yliopiston tutkijat halusivat selvittää, mitä aivoissa tapahtuu, kun henkilö lukee Harry Potter -sarjasta luvun, jossa Harry opettelee lentämään.

Asiaa tutkittiin fMRI-laitteen avulla. Yhdeksän oikeakätistä englantia äidinkielenään puhuvaa koehenkilöä, jotka tunsivat jo aiemmin romaanin sisällön,  asettautui aivokuvantamislaitteeseen ja luki 9. luvun Harry Potter and the Sorcerer’s Stone -romaanista. Sitten tutkijat selvittivät, mitkä aivoalueet olivat aktiivisimpia lukukokemuksen aikana. Yhden koehenkilön data jouduttiin hylkäämään lopullisesta tutkimusraportista tutkijoista riippumattomien syiden vuoksi.

Tutkijat erottelivat aivoaktiivisuudesta sellaisia alaprosesseja kuin lukemiseen tarvittavat toiminnat (lauseiden ja sanojen ymmärtäminen) ja sen jälkeen he pystyivät pelkkää aivoaktiivisuutta tarkastellen arvaamaan 74 % todennäköisyydellä, kumpaa kahdesta kappaleesta koehenkilö sillä hetkellä luki.

Tohtorikoulutettava Leila Wehbe ja osaston johtaja Tom Mitchell uskovat, että heidän tutkimuksestaan voi olla olla tulevaisuudessa hyötyä, kun halutaan erottaa, onko jonkun lukemisen vaikeudessa kyse kieliopin vai sanaston ymmärtämisen vaikeudesta.

Tutkijat kokeilivat tekniikkaa, jossa koehenkilöt näkivät kerralla neljä sanaa kahdessa sekuntissa (fMRI-laitteen tavoittama ajallinen tarkkuus). Koehenkilöt saivat kokeilla tekniikkaa, jossa tekstiä luetaan sana kerrallaan, ennen varsinaista koetta. Näin päästiin lähelle luonnollista lukukokemusta, kun aiemmin lukemista oli tutkittu yksittäisten sanojen avulla. Oppivien algoritmien avulla tietokone analysoi koko aivoista tulevaa dataa niin, että tutkijat saivat parempaa tietoa siitä, mikä aivoaktiivisuus liittyi itse lukemiseen ja mikä luetun ymmärtämiseen ja tarinan sisältöön.

Tutkijat huomasivat, että koehenkilöiden lukiessa kohtaa, jossa Harry opettelee lentämään, heidän motorisella aivokuorellaan oli samanlaista toimintaa kuin jos he olisivat nähneet jonkun toisen lentävän. Lukiessa aktivoituivat myös aivoalueet, joita käytämme ymmärtääksemme toisten ihmisten tarkoitusperiä.

Tutkijat yllättyivät huomatessaan kieliopillisiin prosesseihin liittyvää aktiivisuutta myös oikeassa aivopuoliskossa vastoin aiempia tutkimustuloksia. He päättelivät, että tulokset saattoivat johtua siitä, että luetun ymmärtämisen konteksti oli monimutkaisempi ja sitä tutkittiin yksityiskohtaisemmin kuin aiemmissa tutkimuksissa.

Wehbe ja Mitchell ovat aiemmin tutkineet lukemista myös MEG-kuvantamisen avulla. Sen ajallinen tarkkuus on kaksinkertainen fMRI-leitteeseen verrattuna. Tässä tutkimuksessa ei päästy yhtä suureen paikalliseen tarkkuuteen, mutta sen avulla voitiin päätellä, että aivot  havaitsevat ensin sanan ja yhdistävät sen sitten tarinan vaatimaan kontekstiin.

Linkki alkuperäiseen tutkimusraporttiin löytyy PLOS ONEn sivulta.

Pohdi, mitkä seuraavista johtopäätöksistä ovat tutkimusraportin perusteella oikeutettuja:

  • ajatustenluku on jo mahdollista
  • koehenkilöt olivat nähneet ihmisten lentävän
  • kaunokirjallisuuden lukeminen muistuttaa aivojen näkökulmasta toisten ihmisten kanssa olemista
  • fMRI on parempi menetelmä aivojen tutkimiseen kuin MEG
  • tulos voi olla pelkkää sattumaa
  • oikea aivopuolisko vastaa kieliopillisesta prosessoinnista
  • puheen ja kielen ymmärtämisen alueita saattaa olla aivoissa aiemmin luultua enemmän
  • lukiessa aivot aktivoituvat monipuolisesti
  • kirjojen hahmoihin suhtaudutaan kuin toisiin ihmisiin
  • nyt on selvitetty lukemisen arvoitus

Aivoituksia

brain-295291_1280

Tee itsellesi aivot.

Voit käyttää materiaalina paperia, muovailumassaa, taikataikinaa, savea tai jotain aivan muuta.

Voit tehdä kuvan, josta pidät. Sen voit piirtää itse tai muotoilla valmiista pohjasta, kuten minä tein.

Tee aivot, jotta voi tehdä niistä jotain hyödyllistä, kuten itsellesi thinglink-kuvan, josta voit napauttamalla eri osia saada esille tärkeimmät kunkin aivoalueen ominaisuudet.

Voit tehdä yhteistyötä kaverin kanssa luodessasi omia aivojasi.

Tee aivot, jotta kätesi oppisi yhdessä pään kanssa.

Psykologit väittävät, että aktiivinen omilla käsillä tekeminen tehostaa muistamista.